Maanantai 23.7. klo 18, Pellervonkatu 1, Mormonikirkko
Soitin pihalta ja ovi tultiin avaamaan. Vastassa oli kaksi Yhdysvalloista tullutta 20-vuotiasta nuorta naista ja suomalainen noin 60-vuotias rouva heidän apunaan. Mentiin kirkossa olleeseen ”luokkatilaan”, jossa oli useampi sohva, pöytä, taulutussitauluja ja seinällä Ikean halvin seinäkello. Aluksi keskusteltiin vähän siitä, miten päivä oli mennyt, oliko ollut töitä, yms. ja lähetyssisaret kertoivat taustastaan. Toinen oli ollut Suomessa 9 kuukautta, toinen noin 16.
Kerroin varsin alkuvaiheessa, että minulla olisi neljä kysymystä, ja kysyin ne:
Pitäisikö henkilön sinun mielestäsi tutkia minkä tahansa uskonnollisen järjestön opetuksia ja myös historiaa, ennen kuin päättää, onko se totta?
Vastaus: kyllä.
Mitä jos minä liittyisin tällaiseen järjestöön ja havaitsisin myöhemmin, että järjestön huipulta löytyy vilppiä, ja että he ovat muuttaneet opetuksiaan ja ennustuksiaan, pitäisikö minun jäädä sellaiseen järjestöön?
Vastaus: ihmiset ovat epätäydellisiä, mutta Jumala on täydellinen
Jos minun pitäisi tutkia jotain uskonnollista järjestöä, esimerkiksi mormonismia, olisiko mielestäsi hyvä idea lukea myös näistä järjestöistä lähteneiden, entisten jäsenien kirjoja?
Vastaus: Ei, he voivat olla vihaisia ja epäluotettavia. Kaikki? Joo.
Minkälaisia todisteita MAP-kirkko voi osoittaa siitä, että se edustaa tosi kristillisyyttä? Ovatko nämä tunnusmerkit ominaisia vain MAP-kirkolle vai soveltuvatko ne myös muihin uskontoihin?
Vastaus: tämä on hyvä kysymys, meillä on koko opetus siitä, aloittaisimmeko alkurukouksella?
Ja unohdin näköjään kysyä kysymyksen: Mitä sinä ajattelisit siitä, että jonkun uskonnon jäsenien ei annettaisi lukea muuta uskonnollista kirjallisuutta, kuin omaansa?
Alkurukous vaikutti erittäin normaalilta rukoukselta näin kristityn näkökulmasta, jonka jälkeen selitettiin että Jeesus on esikuva meille. Kysyin sitten Matt. 23 pohjalta, että näinkö meidän tulisi puhua muille ihmisille, jos Jeesus on esikuva, johon he vastasivat, että ei, koska emme ole täydellisiä. Pääsimme yhteisymmärrykseen, että esikuvallisuus ei ihan kokonaan toimi, koska me olemme epätäydellisiä, mutta Jeesus oli täydellinen.
Sitten jatkettiin siihen, että on ollut profeettoja: Aadam, Mooses, Jeremia etc. ja Jeesus, ja sitten apostolit, mutta näiden välillä on ollut aika, jolloin ei ole ollut profeettaa, mutta Jumala on rakastanut ihmisiä niin, että on sitten aina antanut profeettoja. Kysyin, missä Raamatussa sanotaan, että Aadam oli profeetta, mutta ilmeisesti ei missään, koska vastaus oli, että Aadam täyttää heidän määritelmänsä profeetalle.
Apostolien ajan jälkeen sitten kirkoista on otettu pois totutta, niin, että eri kirkkokunnilla on vain osa totuudesta, ei sitä kokonaan. Kysyttiin, olenko miettinyt, miksi on monia kirkkokuntia, johon vastasin, että kyllä, ja että argumentit ratkaisevat.
Noin 200 vuotta sitten Joseph Smith niminen New Yorkissa asunut 14-vuotias poika, jonka vanhemmista toinen kuului toiseen kirkkokuntaan ja toinen toiseen, kysyi hiljaisessa metsässä ääneen rukouksessa, mikä on oikea kirkkokunta, johon hänen pitäisi kuulua ja siellä hän sai ilmestyksen, jossa isä jumala ja Jeesus ilmestyivät hänelle.
Kysyin sitten, mistä voi tietää, että tämä tarina on tosi. Myöhemmin kysyin, mistä voi tietää, että mormonin kirja on tosi, useasti. Aina vastaus oli, että piti vilpittömästi lukea Mormonin kirjaa, ja rukoilla, sillä Jumala (Pyhä henki) vastaa kyllä, ja tämän vastauksen sitten tietää. Kommentoin, että niinhän sanotaan kaikissa kristinuskon suuntauksissa, niin sanovat Jehovan todistajat, mutta tähän ei tullut mitään vastausta enää.
Eli: jos puolustat omaa uskoasi sillä, että kehotat ihmisiä lukemaan Raamattua, rukoilemaan ja kysymään Jumalalta, onko se totta, ja kertomalla, että Pyhä Henki sitten vastaa, niin Mormonit tekevät samaa, eikä perustelu siksi toimi.
Kysyin heiltä Gal. 1:8-kohdasta, johon he vastasivat, että he uskovat Raamatun olevan Jumalan sanaa (jos se on oikein käännetty).
Loppupuolella kysyin, miten minun käy nyt kuoleman jälkeen, jos pysyn luterilaisena, heidän näkemyksensä mukaan. Pidempään Suomessa ollut lähetyssisar alkoi vastata, mutta unohti sitten ilmeisesti ulkoa opetteleman vastauksensa, ja se jäi kesken. Kuoleman jälkeen päädytään henkimaailmaan, mutta siitä eteenpäin ei enää muistanut. Hän kommentoi, että oli huono vastaus, johon kommentoin, että oli, kyllä, oli huono vastaus.
Suomalainen rouva vastasi sitten, että jos teen hyvää, niin kuoleman jälkeen siitä seuraa hyvää, johon kommentoin, että jos se minun teoistani riippuu, päädyn hyvin pahaan paikkaan. Tämä nähtävästi hämmensi, joten jouduin toistamaan sen ja sain aikaan hyvän mittaisen hiljaisuuden. Rouva itse kertoi olleensa luterilainen, ennen kuin 10 vuoden tutkimisen jälkeen 9 vuotta sitten liittyi MAP-kirkkoon. Tämä paljasti tosin, ettei ollut kovin hyvin perillä luterilaisuudesta…
Totesin moneen otteeseen, että voin tietää Raamatun olevan totta sillä, että tutustun sitä vastaan esitettyyn kritiikkiin. He vastasivat aina, että rukoile ja lue mormonin kirjaa. Lopussa vähemmän aikaa Suomessa ollut lähetyssisar piti selkeästi ulkoa opetellun loppumainospuheen. Ja aivan lopuksi kutsuivat kokoukseen sinne, ja olisivat halunneet pitää loppurukouksen, josta kieltäydyin. Eteisessä sitten istui yksi lutsillakin aika paljon näkynyt tyyppi, täytyy kysyä häneltä kun seuraavan kerran lutsilla näkyy, mitä mieltä hän on MAP-kirkosta.
Aikaa kului noin puolitoista tuntia. He kehoittivat lukemaan Raamatusta kohdat Aamos 8:11-12 (Perusteluna näille aikakausille, jolloin ei ole ollut profeettaa), Jaak. 1:5 (pyydä varmistus mormonismin totuudelle rukoilemalla Jumalalta sitä vilpittömästi), 2. Tess. 2:3 (Apostolien kuoltua tuli luopumus) ja Joh. 14:16-17 (Pyhä Henki antaa vastauksen) Mormonin kirjasta luettiin yksi kohta, mutta en muista sitä enää. Olisivat antaneet Mormonin kirjan mukaan, mutta en suostunut ottamaan sitä vastaan. Selkeästi myös http://mormonismi.net/tekniikka.shtml -sivun sisältö on totuudenmukaista.
Perjantaina 3.8.2018 klo 18:45-20:30 eli tunti ja 45 minuuttia.
Aloitin sillä, että kysyin uudestaan entisten jäsenien kirjoitusten lukemisesta. Totesin, että lähetyssisarten mukaan entiset jäsenet ovat epärehellisiä, joten lukeminen ei ole hyvä idea. Kysyin, ovatko he kaikki epärehellisiä. Lähetyssisaret kohauttivat olkapäitään ja totesivat, etteivät tiedä, koska eivät ole koskaan lukeneet kyseistä materiaalia.
Ehkä tässä olisi ollut tapaamista riittävästi. Mukana oli tällä kertaa kuitenkin myös vanha, rollaattorilla kulkenut rouva, joka puhui, ettei pidä kiistellä, eikä etsiä tietoa Googlesta (tätä hän ei sanonut suoraan, mutta puheen sävystä pystyi päättelemään, ettei se ollut hyvä idea). Hän kertoi myös, miksi ei enää ollut luterilainen: 16-vuotiaana hänen samanikäinen kaverinsa, tyttö, oli tullut raskaaksi ja synnyttänyt tyttölapsen. Tyttölapsi oli kuollut varsin pian syntymän jälkeen, eikä sitä oltu ehditty kastaa. Luterilainen pastori kieltäytyi kirkollisesta hautaamisesta, koska lasta ei ollut kastettu, eikä hän näin ollen pääsisi taivaaseen. Totesin, ettei tämä ole luterilainen oppi, sillä ”Ei kasteen puute kadota, vaan kasteen halveksuminen”, Augustinusta mukaillen.
Koska olin edellisellä tapaamiskerralla kovin varmasti todennut, että Jumala ei tule vastaamaan minulle myöntävästi kysymykseeni, onko Mormonin kirja totta. Kerroin tämän johtuvan siitä, että rukoillessani mieleeni tulisi tämä:
Mormonismin perustaja Joseph Smith nuorempi opetti, että Kuussa elää 1,8 metriä pitkiä kveekarien tavoin pukeutuneita ihmisiä, joiden elinikä on 1000 vuotta.* Smithin seuraaja Brigham Young vastasi häneltä kysyttäessä olevansa samaa mieltä, ja ehdotti, että samanlaisia olentoja elää myös auringossa.**
*Huntington, Oliver B. (1892), “Inhabitants of the Moon,” Young Woman’s Journal. 3:263 **Young, Brigham (1854-75), Journal of Discourses (Liverpool, England: F.D. Richards). 13:271
Enkä siksi voisi luottaa Mormonin kirjan totuuteen. Lähetyssisaret eivät tienneet, mitä vastata, mutta paikalle saapui vähän aloittamisemme jälkeen Mormonipiispa. Kyllä – piispa, ja hän oli tässä kohtaa paikalla.
Hän kiisti tiedon sillä, että lähde on epäluotettava. En ole tutustunut lähteeseen sen tarkemmin, mutta olin tehnyt Google-haun, jonka perusteella tiesin, että kritiikki tulee osumaan Huntingtonin kirjan kirjoitusajankohtaan (noin 50 vuotta Smithin kuoleman jälkeen). Oman panostukseni vähyydestä kertoo sitten se, että en ollut kaivanut siihen mitään vasta-argumenttia. Koska tunnustin suoralta kädeltä tietäväni kyseisen ongelman, piispa ihmetteli, miksi esitän tällaista. Kerroin sen johtuvan siitä, että olin kovin varmana todennut, etten saa Jumalalta vastausta, jonka mukaan Mormonin kirja olisi totta – ja se johtuu siitä, että mielessäni olisi tämä löytöni.
Sitten jatkoimme neljällä Mormonin kirjan ja Raamatun välisellä ristiriidalla.
1.Rather than God confusing “the language of all the earth” at the tower of Babel as the Bible records (Genesis 11:9), the Book of Mormon contends that the language of Jared, his brother, as well as their friends and family members “were not confounded” (Ether 1:33-37).
2.Contrary to the Bible prophecy concerning the Lord’s birth in Bethlehem (Micah 5:2), and the fulfillment of that prophecy in Matthew 2:1, the Book of Mormon reads: “And behold, he (Jesus) shall be born of Mary at Jerusalem” (Alma 7:10, parenthetical comment and emp. added). The writer of the Book of Mormon was simply wrong.
3.The Bible tells us that at the crucifixion of Jesus, darkness covered the land for three hours (Matthew 27:45; Mark 15:33; Luke 23:44). However, the Book of Mormon states three different times that there was darkness “for the space of three days” (Helaman 14:20,27; 3 Nephi 8:3, emp. added). Of course, this is a big difference.
4.Finally, whereas the Book of Mormon has people wearing the name Christian in about 73 B.C. (Alma 46:13, 15), the Bible clearly reveals that the disciples of Christ “were called Christians first in Antioch” (Acts 11:26, emp. added). This was in approximately A.D. 40, and thus represents a difference of over 100 years. Which account are people to believe? After all, according to Mormons, both books are inspired.
Eli: Raamatun kukaan kaikki kielet sekoitettiin, mutta Mormonin kirjan mukaan Jaredin ja hänen perheensä kieliä ei sekoitettukaan. Mormonipiispan vastaus oli, että perhekunnittain puhuttiin samaa kieltä, eli näin kukin ei saanut puhuttavakseen omaa kieltään: Tämä on sekä järkeenkäypää, että 1. Moos. 10:32 näyttää viittaavan siihen (https://creation.com/images/lote/finnish/pdfs/m22_1_22-26.pdf, s. 34), joten se ristiriita ratkesi sillä.
Toisen kohdan mukaan Raamatussa sanotaan, että Maria synnytti Jeesuksen Betlehemissä, mutta Mormonin kirjan mukaan Jerusalemissa. Mormonipiispa alkoi selittää, että tämä riippuu siitä, milloin lapsi syntyy, ja jatkoi selittämistä, jonka katkaisin toteamalla, ettemme voi lähteä määrittelemään ”syntymistä” uusiksi. Myöhemmin vastaus olikin sitten, että Mormonin kirjassa on tosiaan virheitä, mutta se silti kertoo totuuksia Jeesuksesta.
Kolmannen kohdan mukaan Raamatussa sanotaan, että Jeesuksen kuollessa vallitsi pimeys noin kolme tuntia, Mormonin kirjan mukaan kolme päivää. Tämä ratkaistiin sillä, että Mormonin kirja kertoo vain tapahtumista Amerikan mantereella, joten siellä Jeesuksen kuollessa oli kolmen päivän pimeys ja sen jälkeen kuvataan valtaisia luonnonmullistuksia. Minulta kysyttiin, enkö ole lukenut kyseisiä kohtia Mormonin kirjasta, ja totesin, etten ollut. Ehkä olisi kannattanut, sillä sitten olisi täytynyt kysyä, mitä näyttöä tällaisista luonnonmullistuksista varsin tarkalleen 2000 vuotta sitten Amerikan mantereella olisi.
Neljännen kohdan mukaan Mormonin kirjan mukaan ihmisiä kutsuttiin kristityiksi sata vuotta ennen kuin heitä kutsuttiin Raamatun mukaan kristityiksi. Tämä selitettiin jälleen sillä, että Mormonin kirja kertoo tapahtumista Amerikan mantereella ja siellä ihmisiä kutsuttiin jollain vastaavalla termillä kristityiksi kuin sitten sata vuotta myöhemmin Antiokiassa, koska yhdysvaltoihin tulleet, Mormonin kirjaan kirjoittaneet olivat juutalaistaustaisia.
Tässä oma kritiikkini jäi tylsäksi, sillä ”kristitty”-terminähän tulee kreikasta, eikä hepreasta tai arameasta (https://fi.wiktionary.org/wiki/kristitty#Etymologia), joten Amerikan mantereelle olisi pitänyt sitten päätyä juutalaisten lisäksi kreikkalaisiakin. Tai sitten kyse on vahingosta, tai sitten Mormonin kirjassa puhutaan jostain uskovia ei-uskovista jakaneesta termistä sillä termillä, jolla niitä kutsuttiin esimerkiksi 1800-luvun Yhdysvalloissa. Tai jotain muuta. Joka tapauksessa menee ad hoc-hätäselityksiksi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ad_hoc).
Sitten piispa kertoi uudesta, toisenlaisesta tiestä löytää totuus, eli siitä, että luetaan Mormonin kirjaa ja rukoillaan ja annetaan Jumalan Pyhän Hengen todistaa tästä. Hän totesi myös Mormonin kirjan selittävän Raamattua, ja monet asiat, joita Raamatussa avataan vain vähän, avataan Mormonin kirjassa selvästi enemmän. Tässä vaiheessa piispa totesi keskustelun kiertävän kehää, johon kysyin, miksi. Vastaus oli, että koska en hyväksy tätä uutta totuuden löytämisen menetelmää. Sitten kysyin, mistä voin tietää, että vastaus todella tulee Jumalalta, ja siihen vastattiin, että sen todella tietää. Totesin, että monet kristinuskon suuntauksetkin uskovat näin, mikä myönnettiin. Miksi heillä sitten on totuus? Sen saa tietää, kun Pyhä Henki todistaa siitä. Mistä tietää, että se on todella Pyhä Henki? Ja näin keskustelu kiertää kehää.
Kun kysyin, mihin päädyn kuolemani jälkeen, jos pidän nykyiset näkemykseni heidän näkemyksensä mukaan, he vastasivat, että pääsen taivaaseen. Mormonina vain saisin siihen lisää. En tosin ole kiinnostunut lisästä, vaan totuudesta.
Lopuksi minua kutsuttiin sunnuntain jumalanpalvelukseen ja toinen lähetyssisarista kertoi rakastavansa minua ja haluavansa keskustella vielä uudestaan. Totesin, että pitää ensin tehdä ns. kotiläksyjä, eli vaikka lukea Mormonin kirjaa, että olisi jotain lisää keskusteltavaa. Piispa kertoi, että kiinnostavinta olisi keskustella siitä, mitä Mormonin kirja opettaa erinäisistä Raamatun kohdista. Se todella mahtaakin olla helpompi työmaa, kuin puolustaa Mormonin kirjaa kaikenmaailman kritiikiltä, vaikka nyt tarjoamani olikin pääosin huonoa – omapahan vika, kun käyttää lähdettä, jonka jo entuudestaan tietää huonoksi.
Entä tämän jälkeen? Kutsuja tilaisuuksiin tulee varmasti, ehkä vielä keskustelemaankin. Silti, tarjolla ei selvästikään ole mitään sellaista totuuden kriteeriä, joka olisi ainutlaatuinen. Kriittiselle ajattelulle ei myöskään selvästi anneta tilaa, vaan sitä pidetään epäsopivana kiistelynä. Myös näkemys siitä, että ”olet menossa nyt kuoleman jälkeen taivaaseen, mutta me kerromme, mitä tekemällä voit saada vielä enemmän” ei ole kovin myyvä, kun samalla näyttää olevan vakavia ongelmia mm. Mormonin kirjan historiallisen totuudenmukaisuuden kanssa.